Mitä eroa on ESG-raportoinnilla ja kestävyysraportoinnilla?

ESG-raportointi ja kestävyysraportointi tarkoittavat käytännössä samaa asiaa: yrityksen ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintovaikutusten raportointia. Tärkein ero on siinä, että ESG on alkujaan markkinavetoinen viitekehys sijoittajia varten, kun taas kestävyysraportointi viittaa EU:n CSRD-direktiivin edellyttämään lakisääteiseen raportointivelvoitteeseen. Alla käymme läpi molemmat käsitteet, niiden erot ja sen, mitä ne tarkoittavat pakkaus- ja elintarviketeollisuuden yrityksille.

Mitä ESG-raportointi pitää sisällään?

ESG-raportointi on yritysvastuun raportointikehys, joka kattaa kolme osa-aluetta: ympäristö (Environmental), sosiaalinen vastuu (Social) ja hallintotapa (Governance). ESG-raportti antaa sijoittajille ja muille sidosryhmille kokonaiskuvan siitä, miten yritys hallitsee vastuullisuuteen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia taloudellisten lukujen ulkopuolella.

Käytännössä ESG-raportti voi olla erillinen kestävyysraportti, osa integroitua vuosikertomusta tai sääntömääräinen tiedote. Raportoitavat tiedot vaihtelevat yrityksen koon, toimialan ja valitun raportointistandardin mukaan. Yleisimpiä standardeja ovat GRI (Global Reporting Initiative) sekä IFRS S1- ja S2-standardit.

ESG-raportointi eroaa perinteisestä vuosiraportoinnista ennen kaikkea siinä, että se edellyttää tietoja, joita ei aiemmin ole mitattu tai dokumentoitu järjestelmällisesti, kuten päästöjä, henkilöstön hyvinvointia tai toimitusketjun vastuullisuutta. Alkujaan ESG-raportointi on ollut vapaaehtoista ja markkinavetoista: sijoittajat ovat halunneet vertailla yritysten vastuullisuutta sijoituspäätöstensä tueksi. Vastuullinen sijoittaminen on nouseva trendi, ja suuret yritykset voivat myös pyytää arvoketjunsa toimittajilta ESG-tietoja omia raportointivelvoitteitaan varten.

Mitä kestävyysraportointi tarkoittaa käytännössä?

Kestävyysraportointi tarkoittaa EU:n CSRD-direktiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukaista lakisääteistä raportointia, jossa yritys julkistaa tiedot ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintovaikutuksistaan eurooppalaisten ESRS-standardien mukaisesti. Raportti julkaistaan osana vuosikertomusta, sen on oltava digitaalisesti saatavilla ja ulkopuolisen tahon varmentama.

ESRS-standardit määrittelevät tarkasti, mitä aiheita raportoinnissa on käsiteltävä. Standardit kattavat muun muassa ilmastonmuutoksen, saastumisen, kiertotalouden, biologisen monimuotoisuuden, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan. Kestävyysraportoinnin keskeinen työkalu on kaksoisolennaisuusarviointi, joka tarkastelee vastuullisuutta kahdesta suunnasta: miten yritys vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan, ja miten kestävyysasiat puolestaan vaikuttavat yrityksen taloudelliseen tilanteeseen.

Euroopan komissio hyväksyi heinäkuussa 2026 uudistetut ESRS-standardit, jotka vähentävät pakollisten datapisteiden määrää merkittävästi. Muutosten odotetaan laskevan raportointikustannuksia yli 30 prosenttia yritystä kohden, mikä tekee kestävyysraportoinnista aiempaa hallittavampaa myös pienemmille organisaatioille.

Mikä on ESG-raportoinnin ja kestävyysraportoinnin tärkein ero?

Tärkein ero on velvoittavuus: ESG-raportointi on perinteisesti ollut vapaaehtoista ja markkinavetoista, kun taas kestävyysraportointi on EU:n CSRD-direktiivin mukainen lakisääteinen vaatimus tietyille yrityksille. CSRD myös edellyttää, että raportti varmennetaan ulkopuolisen tarkastajan toimesta, toisin kuin vapaaehtoinen ESG-raportointi.

Toinen keskeinen ero on standardoinnin aste. Vapaaehtoinen ESG-raportointi on sallinut yrityksille huomattavan vapauden valita oman raportointikehyksensä ja painottaa haluamiaan aiheita. CSRD:n mukainen kestävyysraportointi perustuu sen sijaan yhtenäisiin ESRS-standardeihin, jotka määrittelevät tarkasti sekä sen, mitä raportoidaan, että miten tiedot esitetään. Tämä parantaa raporttien vertailukelpoisuutta eri yritysten välillä.

Kolmas ero koskee arvoketjua. CSRD:n mukainen kestävyysraportointi edellyttää yrityksiltä tietoja myös arvoketjun epäsuorista vaikutuksista, kuten Scope 3 -päästöistä, jotka olivat aiemmin vapaaehtoisen raportoinnin piirissä. CSRD:n myötä nämä tiedot muuttuvat sitovaksi vaatimukseksi niille yrityksille, joille aihe on kaksoisolennaisuusarvioinnin perusteella olennainen.

Kumpaa raportointia EU:n CSRD-direktiivi edellyttää?

EU:n CSRD-direktiivi edellyttää lakisääteistä kestävyysraportointia ESRS-standardien mukaisesti, ei vapaaehtoista ESG-raportointia. CSRD määrittelee, kuka on raportointivelvollinen. ESRS-standardit puolestaan määrittelevät, mitä ja miten raportoidaan.

Raportointivelvoite on otettu käyttöön asteittain. Ensimmäiset velvolliset yritykset raportoivat tilikaudesta 2024. Omnibus I -paketin ja stop-the-clock-direktiivin myötä toisen ja kolmannen aallon yritysten raportointiaikatauluja on lykätty kahdella vuodella. Omnibus-paketti myös nostaa raportointivelvoitteen henkilöstörajan tuhanteen työntekijään, mikä rajaa suuren osan alun perin velvoitteen piiriin kaavailluista yrityksistä sen ulkopuolelle.

On kuitenkin tärkeää huomata, että CSRD:n vaikutus ulottuu arvoketjuajattelun kautta myös pienempiin yrityksiin. Raportointivelvoitteen piirissä olevat suuryritykset tarvitsevat kestävyystietoja koko toimitusketjustaan täyttääkseen omat ESRS-velvoitteensa. Tämä tarkoittaa, että myös yritykset, jotka eivät itse ole suoraan raportointivelvollisia, voivat saada tietopyyntöjä asiakkailtaan.

Pitääkö pakkausalan yrityksen tehdä ESG- vai kestävyysraportti?

Pakkausalan yrityksen raportointivelvoite riippuu yrityksen koosta ja siitä, onko se suoraan CSRD:n raportointivelvoitteen piirissä. Jos yritys ylittää Omnibus-muutoksen jälkeiset rajat (tuhat työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihto), lakisääteinen kestävyysraportointi on pakollista. Pienemmille yrityksille vapaaehtoinen ESG-raportointi on käytännöllinen tapa vastata arvoketjun tietopyyntöihin.

Pakkausteollisuudelle erityisen relevantti on ESRS E5 -standardi, joka koskee kiertotaloutta ja resurssien käyttöä. Se edellyttää tietoja kierrätettävien materiaalien osuudesta tuotteissa ja pakkauksissa sekä jätevirroista. Elintarvikepakkausten valmistajille myös Scope 3 -päästöraportointi on tyypillisesti olennainen aihe, sillä pakkausmateriaalien tuotanto ja jalostus muodostavat merkittävän osan asiakasyritysten arvoketjun päästöistä.

Me Jospakilla olemme jo julkaisseet ensimmäisen kestävyysraporttimme, ja kestävyystyö on kiinteä osa toimintaamme. Jospak-kartonkivuoka sisältää vähintään 85 prosenttia vähemmän muovia verrattuna vastaavaan täysmuoviseen pakkaukseen, ja se on valmistettu uusiutuvasta, FSC-sertifioidusta puukuidusta. Pakkaus on suunniteltu kiertotalousperiaatteiden mukaisesti niin, että kartonki ja kalvo voidaan erottaa toisistaan kierrätystä varten. Nämä ominaisuudet tukevat suoraan sekä omia kestävyysraportointivelvoitteitamme että asiakkaidemme CSRD-tiedonkeruuta.

Käytännön neuvona pakkausalan yrityksille voidaan todeta: vaikka suora CSRD-velvoite ei vielä koskisi omaa yritystä, vapaaehtoinen ESG-raportointi on hyvä tapa valmistautua tuleviin vaatimuksiin ja vastata asiakkaiden kasvaviin tietopyyntöihin. Kestävyysraportointi ei ole vain sääntelyyn vastaamista, vaan myös keino osoittaa konkreettisesti, miten yritys vähentää ympäristövaikutuksiaan mitattavasti ja todennettavasti.