Kuka vastaa ESG-vaatimustenmukaisuudesta elintarvikeyrityksessä?

ESG-vaatimustenmukaisuudesta elintarvikeyrityksessä vastaavat käytännössä useammat tahot yhdessä: johto asettaa tavoitteet, hankinta rakentaa vastuullisuuden toimitusketjuun, ja viestintä tai erillinen vastuullisuustiimi koordinoi raportointia. Vastuu ei siis kuulu vain yhdelle henkilölle, vaan se jakautuu organisaation rakenteen mukaan. Alla käymme läpi, mitä vaatimuksia elintarvikeyrityksiin kohdistuu, miten pakkausvalinnat kytkeytyvät ESG-raportointiin ja mistä vaatimustenmukaisuuden rakentaminen kannattaa aloittaa.

Kenen vastuulle ESG-vaatimustenmukaisuus käytännössä kuuluu?

ESG-vaatimustenmukaisuus kuuluu käytännössä koko johtoryhmälle, mutta koordinointivastuu on yleensä vastuullisuusjohtajalla tai vastaavassa roolissa. Toimitusjohtaja vastaa strategisesta sitoutumisesta, hankintajohto vie ESG-vaatimukset toimitusketjuun, ja taloustiimi integroi raportoinnin osaksi lakisääteistä raportointia.

Käytännössä elintarvikeyritysten ESG-vastuut jakautuvat kolmelle tasolle. Ylimmällä tasolla johto asettaa ESG-tavoitteet ja varmistaa, että ne kytkeytyvät liiketoimintastrategiaan. Keskitasolla hankinta vastaa siitä, että toimittajilta kerätään tarvittavat tiedot, kuten päästödata, kierrätettävyystiedot ja sertifikaatit. Operatiivisella tasolla tuotanto, laatu ja logistiikka vastaavat siitä, että arkiset prosessit noudattavat asetettuja tavoitteita.

Erityisesti CSRD-direktiivin myötä hankintafunktio on noussut keskeiseen rooliin: EU-sääntelyn velvoittamat suuryritykset joutuvat keräämään toimitusketjuaan koskevaa kestävyystietoa, mikä tarkoittaa, että vastuu ESG-datasta siirtyy osittain myös toimittajille. Pienemmät elintarviketoimijat voivat siten saada ESG-kyselyitä suuremmilta asiakkailtaan, vaikka eivät itse olisi suoran raportointivelvoitteen piirissä.

Mitä ESG-vaatimuksia elintarvikeyrityksiin tällä hetkellä kohdistuu?

Elintarvikeyrityksiin kohdistuu vuonna 2026 kaksi merkittävää EU-tason vaatimuskokonaisuutta: EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR) sekä CSRD-direktiivi. PPWR koskee kaikkia pakkauksia ja astuu sovellettavaksi 12. elokuuta 2026, kun taas CSRD-raportointi velvoittaa tällä hetkellä yli tuhannen henkilön yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää 450 miljoonaa euroa.

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR)

PPWR on suoraan sovellettava EU-asetus, joka koskee elintarvikepakkauksia ilman poikkeuksia elintarvikesektorille. Asetus asettaa vaatimuksia koko pakkauksen elinkaaren ajalle tuotannosta jätehuoltoon. Yksi konkreettisimmista muutoksista on PFAS-yhdisteiden tiukat raja-arvot elintarvikekontaktimateriaaleissa: elokuusta 2026 alkaen näitä yhdisteitä ei saa esiintyä elintarvikekontaktipakkauksissa yli sallittujen pitoisuuksien. Tämä koskee erityisesti rasvan- ja vedenkestoon historiallisesti käytettyjä pinnoitteita kartonkipakkauksissa. Me Jospakilla olemme varmistaneet, että käyttämämme kuitumateriaalit täyttävät nämä puhtausvaatimukset.

CSRD ja ESRS-raportoinnin vaatimukset

CSRD-direktiivin Omnibus I -muutoksen jälkeen pakollinen raportointi koskee EU-yrityksiä, joilla on yli tuhat työntekijää ja yli 450 miljoonan euron liikevaihto. Ensimmäiset raportit koskevat tilikautta 2027, ja ne julkaistaan vuonna 2028. Erityisesti ESRS E5 -standardi velvoittaa raportoimaan resurssien käytöstä ja kiertotaloudesta, mikä on suoraan relevanttia elintarvikepakkausten kannalta. Omnibus-uudistuksen jälkeen pakollisten tietopisteiden määrä on laskenut merkittävästi, mutta raportointivelvoite on edelleen laaja suurille toimijoille.

Miten pakkausvalinnat vaikuttavat ESG-pisteisiin ja raportointiin?

Pakkausvalinnat vaikuttavat suoraan ESG-raportointiin, koska pakkausmateriaalit lasketaan osaksi Scope 3 -päästöjä hankittujen tavaroiden ja palveluiden kategoriassa. Mitä vähemmän fossiilista muovia pakkaus sisältää ja mitä paremmin se on kierrätettävissä, sitä pienempi on sen vaikutus yrityksen Scope 3 -jalanjälkeen.

Elintarvikeyrityksille pakkaukset ovat yksi näkyvimmistä vastuullisuuden osa-alueista. PPWR ja CSRD:n ESRS E5 edellyttävät käytännössä samoja tietoja pakkauksista: materiaalityyppi, paino, kierrätetyn materiaalin osuus ja kierrätettävyys pakkaustyypeittäin. Tämä tarkoittaa, että sama data palvelee sekä PPWR:n vaatimustenmukaisuusdokumentointia että CSRD:n muuta kuin taloudellista raportointia. Käytännön neuvo on yksinkertainen: kerää pakkausdata huolellisesti kerran ja hyödynnä se molemmissa yhteyksissä.

Kierrätettävyysluokitus vaikuttaa myös tuleviin EPR-maksuihin (laajennettu tuottajavastuu): vuodesta 2030 alkaen paremmin kierrätettävät pakkaukset houkuttelevat matalampia maksuja. Tämä tekee pakkausvalinnoista suoran taloudellisen kysymyksen ESG-näkökulman lisäksi. Kuitupohjainen elintarvikevuoka, kuten Jospak-vuoka, jossa on jopa 90 prosenttia vähemmän muovia verrattuna vastaavaan täysmuoviseen pakkaukseen, pienentää ostavan elintarvikeyrityksen Scope 3 -päästöjä hankittujen pakkausten osalta.

Pitääkö pienempienkin elintarvikeyritysten raportoida ESG:stä?

Pakollinen CSRD-raportointi ei koske pieniä ja keskisuuria elintarvikeyrityksiä, jos niillä on alle tuhat työntekijää tai alle 450 miljoonan euron liikevaihto. Käytännön paine ESG-tietojen toimittamiseen kasvaa kuitenkin myös pienemmille yrityksille epäsuorasti suurempien asiakkaiden kautta.

Omnibus I -direktiivin jälkeen CSRD:n soveltamisala kapeni merkittävästi: listatut pk-yritykset poistettiin pakollisesta raportointivelvoitteesta kokonaan. EFRAG on kuitenkin kehittänyt vapaaehtoisen VSME-standardin pienemmille yrityksille, jonka Euroopan komissio hyväksyi heinäkuussa 2026. Tämä standardi tarjoaa selkeän kehikon vastuullisuustietojen kokoamiseen myös niille, jotka eivät ole pakollisen raportoinnin piirissä.

Epäsuora paine on kuitenkin todellinen. CSRD-velvoitteen piirissä olevat suuret elintarvikeyhtiöt alkavat vuoden 2026 jälkipuoliskolla kerätä toimitusketjutietoja valmistautuessaan ensimmäisiin raportteihinsa. Tämä tarkoittaa, että pienemmätkin toimittajat voivat saada kyselyitä kierrätettävyydestä, päästöistä ja sertifikaateista. Pienemmällä yrityksellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä tietopyynnöistä, jotka ylittävät vapaaehtoisen raportointistandardin sisällön. Silti proaktiivinen valmistautuminen on järkevää: yritykset, joilla on jo valmiina dokumentoitu tieto pakkausmateriaaleistaan ja kierrätettävyydestään, vastaavat asiakaskyselyihin nopeammin ja uskottavammin.

Mistä elintarvikeyritys aloittaa ESG-vaatimustenmukaisuuden rakentamisen?

Elintarvikeyritys aloittaa ESG-vaatimustenmukaisuuden rakentamisen kahdesta konkreettisesta toimenpiteestä: pakkausdatan kokoamisesta ja kaksoisolennaisuusarvioinnin tekemisestä. Nämä kaksi askelta luovat pohjan sekä PPWR-vaatimustenmukaisuusdokumentoinnille että CSRD:n mukaiselle raportoinnille.

Pakkausdatan kokoaminen tarkoittaa käytännössä, että jokaisesta käytössä olevasta pakkaustyypistä dokumentoidaan materiaalityyppi, kokonaispaino, kierrätetyn materiaalin osuus ja kierrätettävyys. Tämä data tarvitaan sekä PPWR:n vaatimustenmukaisuusvakuutukseen että ESRS E5:n tietopisteiden täyttämiseen. Sama dokumentaatio palvelee molempia tarkoituksia, joten työ kannattaa tehdä huolellisesti kerralla.

CSRD:n piirissä oleville yrityksille kaksoisolennaisuusarviointi (DMA) on pakollinen lähtökohta. Se määrittää, mitkä kestävyysaiheet ovat olennaisia yrityksen kannalta, ja ohjaa sitä, mitkä ESRS-standardit soveltuvat. Elintarvikeyrityksille resurssien käyttö ja kiertotalous ovat tyypillisesti olennaisia aiheita, joten ESRS E5 on useimmiten relevantti. PPWR:n ja ESRS E5:n tietopisteet ovat rakenteellisesti yhtenevät, mikä tekee samanaikaisesta valmistautumisesta tehokasta.

PPWR:n osalta kiireellisin toimenpide on elintarvikekontaktipakkausten PFAS-arviointi. Elokuusta 2026 alkaen voimaan astuneet tiukat raja-arvot edellyttävät, että jokainen markkinoille saatettava pakkaustyyppi on dokumentoitu vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. Yrityksille, jotka vasta etsivät sopivaa pakkausratkaisua, kuitupohjainen elintarvikevuoka tarjoaa luontevan lähtökohdan: kartonkipohjainen materiaali ei lähtökohtaisesti sisällä tarkoituksellisesti lisättyjä PFAS-yhdisteitä, ja kierrätettävyys on sisäänrakennettu ominaisuus jo suunnitteluvaiheessa.