Mitä kaksinkertainen olennaisuus tarkoittaa ESG-raportoinnissa?

Kaksinkertainen olennaisuus tarkoittaa ESG-raportoinnissa lähestymistapaa, jossa yritys tarkastelee kestävyysasioita kahdesta suunnasta samanaikaisesti: miten kestävyysteemat vaikuttavat yrityksen taloudelliseen asemaan ja miten yrityksen toiminta puolestaan vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Kyse on CSRD-direktiivin ytimestä ja pakollisesta lähtökohdasta kaikelle kestävyysraportoinnille, jota eurooppalainen raportointistandardi ESRS edellyttää. Alla käymme läpi, mitä kaksinkertainen olennaisuusanalyysi käytännössä vaatii, ketä se koskee ja miten se tehdään oikein.

Mitä kaksinkertainen olennaisuus käytännössä vaatii yritykseltä?

Kaksinkertainen olennaisuus vaatii yritykseltä dokumentoitua arviointiprosessia, jossa tunnistetaan kaikki olennaiset kestävyysvaikutukset, riskit ja mahdollisuudet sekä yrityksen omassa toiminnassa että sen arvoketjussa. Tämä arviointi, jota kutsutaan kaksinkertaiseksi olennaisuusanalyysiksi (DMA), määrittää suoraan sen, mistä aiheista yrityksen on raportoitava ESRS-standardien mukaisesti.

Käytännössä analyysi ei ole pelkästään vastuullisuustiimin tehtävä. Siihen osallistuvat tyypillisesti asiantuntijat strategiasta, taloudesta, riskienhallinnasta, henkilöstöhallinnosta ja lakiosastolta. Jokainen ESRS-standardi, kuten ilmasto, kiertotalous tai oma henkilöstö, käydään läpi järjestelmällisesti.

Pelkkä tulosten raportointi ei riitä: ESRS edellyttää, että yritys dokumentoi myös itse prosessin. Tämä tarkoittaa käytettyä menetelmää, sidosryhmäkuulemista, pisteytysperusteita ja kynnysarvojen määrittelyä. Kestävyysraportointi on myös ulkoisesti varmennettava, mikä tekee huolellisesta dokumentaatiosta auditointimielessä välttämätöntä.

Miten kaksinkertainen olennaisuus eroaa yksinkertaisesta olennaisuudesta?

Yksinkertainen olennaisuus tarkoittaa perinteistä taloudellista olennaisuutta, jossa raportoidaan vain se, mikä vaikuttaa yrityksen taloudelliseen tulokseen. Kaksinkertainen olennaisuus laajentaa tätä näkökulmaa lisäämällä toisen ulottuvuuden: yrityksen vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin.

Taloudellinen olennaisuus: ulkoapäin sisäänpäin

Taloudellisessa olennaisuudessa kysytään, miten kestävyysteemat, kuten ilmastonmuutos tai resurssien niukkuus, voivat vaikuttaa yrityksen taloudelliseen asemaan lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Tämä on sama näkökulma, jota perinteiset sijoittajakeskeiset viitekehykset, kuten TCFD, ovat soveltaneet.

Vaikutuksellisuus: sisältäpäin ulospäin

Vaikutuksellisuudessa tarkastellaan, millaisia todellisia tai mahdollisia vaikutuksia yrityksen toiminnalla ja arvoketjulla on ihmisiin ja ympäristöön. Tämä ulottuvuus on ESRS-standardeissa linjassa GRI 3 -standardin kanssa, joten GRI:n mukaan jo raportoivilla yrityksillä on selkeä etumatka.

Keskeinen ero käytännössä on se, että ESRS:n mukaan aihe on olennainen, jos se täyttää jommankumman kriteerin, ei molempia. Kaksi näkökulmaa on myös pidettävä erillään eikä niitä saa yhdistää yhdeksi pisteytysarvoksi, mikä on yksi yleisimmistä virheistä raportoinnissa.

Ketä kaksinkertainen olennaisuusanalyysi koskee CSRD:n myötä?

CSRD-direktiivin Omnibus I -muutoksen myötä kaksinkertainen olennaisuusanalyysi koskee ensisijaisesti EU-yrityksiä, joilla on yli 1 000 työntekijää ja nettoliikevaihto yli 450 miljoonaa euroa. Direktiivi tuli voimaan maaliskuussa 2026, ja jäsenvaltioilla on vuosi aikaa panna se täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä.

Alkuperäiseen CSRD:hen verrattuna soveltamisala on siis kaventunut merkittävästi. Niin sanotut Wave 2 -yritykset, jotka olisivat alun perin raportoineet vuonna 2026, saivat lykkäystä: niiden ensimmäinen raportti odotetaan vuonna 2028 tilikaudelta 2027. Wave 1 -yritykset, jotka kuuluivat aiemman NFRD-direktiivin piiriin, raportoivat vuoden 2026 tiedoista vuonna 2027.

Pakkausalan toimittajille, kuten meille Jospakilla, on tärkeää huomata, että Omnibus-paketti asettaa myös niin sanotun trickle-down-rajoituksen: pienemmät yritykset, jotka eivät itse kuulu CSRD:n piiriin, voivat kieltäytyä kohtuuttomista tietopyynnöistä suurilta asiakasyrityksiltä. Pyyntöjen laajuuden ei tulisi ylittää EFRAG:n kehittämää vapaaehtoista pk-yritysstandardia VSME:tä. Vaikka soveltamisala on kaventunut, kaksinkertainen olennaisuus pysyy CSRD-raportoinnin pakollisena metodologisena perustana.

Miten kaksinkertainen olennaisuusanalyysi tehdään vaihe vaiheelta?

Kaksinkertainen olennaisuusanalyysi tehdään neljässä päävaiheessa: toimintaympäristön ymmärtäminen ja sidosryhmästrategian määrittely, potentiaalisten olennaisten kestävyysaiheiden tunnistaminen, lopullisen olennaisuuslistan vahvistaminen sekä prosessin ja tulosten raportointi.

Ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan yrityksen toimiala, arvoketju ja sidosryhmät. Sidosryhmävuorovaikutus voi tapahtua työpajoina, kyselyinä tai haastatteluina, ja se voi tuottaa sekä laadullista että määrällistä aineistoa arvioinnin tueksi.

Toisessa vaiheessa tunnistetaan kaikki mahdolliset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet kaikissa ESRS-teemoissa: ympäristö (ilmasto, saastuminen, vesi, luonnon monimuotoisuus, kiertotalous), sosiaaliset teemat (oma henkilöstö, arvoketjun työntekijät, yhteisöt, kuluttajat) ja hallinto. Analyysi kattaa sekä yrityksen omat toiminnot että suorat ja epäsuorat liikesuhteet arvoketjussa.

Kolmannessa vaiheessa päätetään, mitkä aiheista ovat olennaisia jommankumman tai molempien näkökulmien perusteella. EFRAG:n toteutusohjeet tarjoavat käytännön viitekehyksen tähän arviointiin. Omnibus-muutoksen myötä yritykset voivat käyttää myös yksinkertaistettua ylhäältä alaspäin etenevää lähestymistapaa, jossa analyysi aloitetaan aihetasolta.

Neljännessä vaiheessa koko prosessi dokumentoidaan ja raportoidaan: menetelmä, kynnysarvot, sidosryhmävuorovaikutus ja johtopäätökset. Tämä dokumentaatio muodostaa auditointiketjun, jota ulkoinen varmennus edellyttää.

Mitä virheitä yritykset tekevät kaksinkertaisessa olennaisuusanalyysissä?

Yleisimmät virheet kaksinkertaisessa olennaisuusanalyysissä liittyvät dokumentoinnin puutteellisuuteen, arviointinäkökulmien sekoittamiseen ja analyysin pinnallisuuteen. EFRAG:n ensimmäisten Wave 1 -raporttien arviointi tunnisti useita toistuvia puutteita, joista kannattaa ottaa oppia.

• Kahden näkökulman yhdistäminen yhdeksi pisteytysarvoksi. Taloudellinen olennaisuus ja vaikutuksellisuus on pidettävä erillään koko prosessin ajan, eikä niitä saa sekoittaa yhdeksi kokonaispisteeksi.
• Kynnysarvojen epäselvyys. Olennaisuuden rajat on perusteltava selkeästi joko laadullisesti tai määrällisesti, ei vain intuitiivisesti.
• Arvoketjun sivuuttaminen. Analyysi, joka kattaa vain yrityksen omat toiminnot mutta jättää toimitusketjun huomiotta, on puutteellinen ESRS-vaatimusten näkökulmasta.
• Sidosryhmävuorovaikutuksen ohittaminen. Pelkästään sisäiseen arviointiin tukeutuminen ei riitä.
• Kertaluonteisuuden harha. Olennaisuusanalyysi ei ole kerran tehtävä harjoitus: se on päivitettävä vuosittain, ellei toimintaympäristössä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
• Vanhojen menetelmien kopiointi. NFRD-aikaiset tai vapaaehtoiseen raportointiin perustuvat arvioinnit eivät täytä CSRD:n vaatimuksia, ja niiden käyttö voi johtaa auditointiongelmiin.

Myös liiallinen pintapuolisuus on riskitekijä: analyysi tehdään aihetasolla eikä riittävällä ala-aihetason tarkkuudella, jolloin olennaiset vaikutukset voivat jäädä tunnistamatta. Kansainvälisten asiantuntijoiden arvioiden mukaan useimmilla yrityksillä on vielä merkittävästi työtä tehtävänä kestävyysasioiden integroimisessa strategiseen suunnitteluun ja riskienhallintaan.

Miten kaksinkertainen olennaisuus liittyy pakkausteollisuuden ESG-tavoitteisiin?

Kaksinkertainen olennaisuus kytkee pakkausteollisuuden ESG-tavoitteet suoraan raportoitaviin velvollisuuksiin: jos pakkausmateriaalit, muovinkäyttö tai kiertotalous ovat yritykselle olennaisia jommankumman näkökulman perusteella, ne on raportoitava ESRS E5 -standardin mukaisesti. Samaan aikaan EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR) tuo konkreettiset sääntelyvelvoitteet, jotka vaikuttavat suoraan siihen, mitä pakkausratkaisuja markkinoille voidaan ylipäätään tuoda.

PPWR:n soveltaminen alkoi 12. elokuuta 2026. Se velvoittaa kaikki EU:n markkinoille tuotavat pakkaukset olemaan kierrätettäviä mittakaavassa vuoteen 2030 mennessä ja asettaa paperi- ja kartonkipakkauksille 75 prosentin kierrätystavoitteen samaan määräaikaan mennessä. Lisäksi asetus kieltää elokuusta 2026 alkaen PFAS-yhdisteiden raja-arvojen ylittämisen elintarvikekontaktipakkauksissa tiukkojen raja-arvojen mukaisesti.

Elintarvikeyrityksille, jotka kuuluvat CSRD:n piiriin, pakkausvalinta ei ole enää pelkästään hankintakysymys. ESRS E5 edellyttää raportointia materiaalipanoksista, tuotteiden kierrätettävyysasteesta ja jätevirroista. Pakkauksen muovisisältö, uusiutuvan kuidun osuus ja kierrätettävyys ovat konkreettisia mittareita, jotka näkyvät suoraan kestävyysraportissa.

Me Jospakilla olemme rakentaneet tuotteemme juuri tähän todellisuuteen. Jospak-kartonkivuoka on suunniteltu kiertotalouteen: kartonki ja kalvo voidaan erotella, jolloin arvokas kuitu palautuu olemassa oleviin keräysjärjestelmiin. Vuoka sisältää jopa 90 prosenttia vähemmän muovia kuin vastaava täysmuovinen pakkaus, ja se on valmistettu uusiutuvasta puukuidusta kestävästi hoidetuista metsistä. Suurille elintarvikeyrityksille tämä tarkoittaa mitattavaa ja raportoitavaa edistymistä muovinvähennys- ja kiertotaloustavoitteissaan. Kiertotalouden mahdollisuudet elintarvikepakkauksissa ovat konkreettisia ja jo tänään hyödynnettävissä.

Kaksinkertainen olennaisuusanalyysi ja PPWR eivät siis ole erillisiä velvoitteita, vaan ne muodostavat yhdessä sen kehyksen, jonka sisällä pakkausteollisuuden ESG-työ tapahtuu. Pakkausratkaisut, jotka vastaavat molempiin samanaikaisesti, ovat se käytännön vastaus, jonka sekä lainsäätäjät että kuluttajat odottavat.